Aivan kuin tukan väri bloginkin ilme muuttuu muutoksien myötä. Aina välillä sitä tuntee saavuttaneensa jonkun näkymättömän rajapyykin, josta alkaa uusi vaihe elämässä. Mitään suurta ulkoista muutosta ei ole tapahtunut, mutta olisiko tämän talven aikana tapahtunut kasvu ihmisenä edennyt tiettyyn pisteeseen. Pohjan väri kuvastaa hyvin niitä maisemia, mitä päässäni on pitkään ollut, mutta kuten bannerin kuvassa, nyt tuntuu ensimmäiset valonsäteet tunkevan läpi pimeyteen. Kiitos Piristysruiskeelle blogi-pohjasta, tämä osui kuin nappi silmään.

Ps. Korun kuva on tietenkin omani, pitihän sitä jotain omaa saada ilmeeseen... ; )  Siinä myös pientä esimakua tulevasta...