...on hieno päivä!

 

Lost Shells of Innocence

   I wish I was back
        back in the time when
                           I didn't know
              still safe in my cocoon 
                                      of innocence

Johanna Aarnisalo
kevät 2010
925 hopea, villa
 

Kiitos vielä kaikille onnitteluista! Koulu alkoi varsinaisesti nyt syyskuussa, vaikka kävinkin kahden viikon mittaisen perustekniikkakurssin jo elokuussa. Insinöörikoulutuksen saaneelle hyppy muotoilun ja taiteen maailmaan on ollut aika haastavaa, mutta siksikin todella antoisaa enkä ole (vielä!) hetkeäkään katunut päätöstäni. Omien rajojen rikkominen ja ylittäminen tekee elämästä jännittävää ja kasvattaa ihmisenä aivan eri tavalla kuin uraputkessa pusertaminen. Toisaalta epävarmuus tulevaisuudesta ja toimeentulosta kalvaa, mutta niin kauan kun on uskoa itseensä, on toivoakin.  ;D

Korujen saralla on tällä hetkellä menossa kasvuvaihe, joka on suorassa yhteydessä tähän elämänmuutokseen ja uuteen koulutukseen. Olen selkeästi hakemassa sitä omaa muotokieltäni ja tunnustelemassa, mikä on juuri sitä minua. Toki teen edelleen välillä myös "normi"koruja, joissa se pääasia on kauniilla materiaaleilla pelaaminen, mutta mitään isompaa ei tahdo juuri syntyä, kun tuntuu että meikäläisen prosessorista suurin kapasiteetti menee taustalla jylläävään pohdiskeluun ja uuden minuuden muodostamiseen. Suhteeni koruiluun on selvästi muuttunut vähän kaksijakoiseksi: on ne harrastuskorut ja sitten on se muotoilijapuoli, joka vielä kovasti hakee itseään. Onneksi tässä on seuraavat neljä vuotta aikaa etsiä sitä ja loppuelämäkin, onhan tämä yhtä oppimista koko matka.

Elämä on yhtä vuoristorataa. Juuri kun luulee vaunun pysähtyvän asemalle se kiihdyttää uuteen vielä hurjempaan syöksyyn. Tänään saapui postissa kirje, joka toi mukanaan jälleen uskomattomia uutisia. Minut on hyväksytty myös Lahden Muotoiluinstituuttiin Koru- ja esinemuotoilun linjalle. Sanat eivät enää riitä, tätä on niin vaikea uskoa.

Kiitos vielä kaikille edellisen postauksen onnittelijoille, kyllä minusta nyt kultaseppä näyttää ihan oikeasti tulevan! Kummasta koulusta vai molemmista, on vielä ratkaisematta. Yllä olevassa kuvassa on muuten taannoisella vierailulla Lea Swantzin studiolla tehdyt kaksi sydäntä, joita en ole ehtinyt vielä esitellä blogissani. Epätäydellisiä, mutta niin persoonallisia. ; )

Jännitysnäytelmä, joka alkoi keväällä postilaatikkoon kolahtaneesta pääsykoekutsusta, on nyt tullut päätökseen. Tällä päivämäärällä minut on hyväksytty opiskelijaksi kultasepänalan artesaani -linjalle Lahteen. Yksi suurimmista unelmistani on toteutunut ja olo on sanoinkuvailematon. Tuntuu käsittämättömältä, että asia, josta olen haaveillut lähes puolet iästäni, voi oikeasti toteutua. Jotkut asiat tuntuvat olevan elämää suurempia ja tämä on minulle sitä. Tätä on niin vaikea uskoa. Olen helpottunut, onnellinen, kiitollinen. Ja peloissani.