Helmetin syyskuun haasteena oli tehdä keltti-aiheinen koru. Lähdin liikkeelle kunnianhimoisin aikein sen suurempia suunnittelematta ja tuloksena oli ensimmäinen koru, jonka oikeasti katson olevan epäonnistunut ja käyttökelvoton. Menin vielä tuhlaamaan hopeaa siihen ja yhden kauniin fluoriittihelmen (potkii itseään). Päädyin siis nöyrtyneenä jo muidenkin käyttämään viisauden symboliin eli spiraaliin ja tässä siitä näkemykseni: hieman modernimpi tulkinta kelttikorusta.

Lieventäväksi asianhaaraksi täytyy sanoa, että kyseessä ovat ensimmäiset aivan itse kokonaan hopeasta taivuttamani korvakorut, siis koukut mukaan lukien. Tästä menestyksestä innostuneena vannon valmiiden koukkujen oston loppuvan tältä istumalta! (Uskoo ken tahtoo...) 

Viimeiseksi vielä vilaus epäonnistuneesta Pyhän Birgitan kukasta (suuri häpeä...)
Edit: helmettiläisten kannustuksesta patinoin korun ja kyllähän sen ilme parani huomattavasti. Renkaat tuntuivat vaan hieman siirtyvän, kun varovasti hioin korkeimpia kohtia kirkkaammiksi, mikä jälleen kertoo työn huonosta laadusta. Fluoriittihelmikin tuntui vähän samentuneen patinoinnin aikana, johtuneenko jostain kemiallisista ilmiöistä... Mutta summa summarum, aina ei voi onnistua ja patinointi tekee ihmeitä!