Pääsiäisenä tuskailin jälleen saman ongelman kanssa, johon olen aiemminkin törmäillyt. Minun on aivan mahdotonta tehdä montaa samanlaista korua. Ongelman siitä siis lähinnä tekee se, että jos kuvittelisin haluavani mennä myymään korujani jonnekin, tulisi niitä olla mukana useampi kappale, että ihmisillä olisi valinnanvaraa ja myyntitila näyttäisi houkuttelevammalta, kun siinä olisi enemmän kaikenlaista ihasteltavaa. Ja pelkästään taloudellisen aika-ajattelun kannalta kannattavinta olisi tehdä pieniä sarjoja tuotteita, jolloin korun suunnitteluun käytetty aika jakautuisi useamman korun kesken eikä aina tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen. Mutta kun ei pysty!

En yksinkertaisesti kykene tuottamaan montaa samanlaista korua; siinä vaiheessa kun seuraavaa pitäisi ryhtyä kasaamaan on kuin joku halvaus iskisi ja kädet lakkaa toimimasta. Haluaisin niin kovasti pitää kiinni siitä, että jokainen tekemäni koru on uniikki, yksilöllinen, jos nyt ei malliltaan niin ainakin materiaaleiltaan ja toteutuksen aikana tapahtuneelta ajatuksen virraltaan. Jokainen kivi, jokainen helmi ja kristalli on otettu yksilönä huomioon ja punnittu juuri sen sopivuus juuri siihen kohtaan samalla herkästi kuunnellen korusta aistittavaa tunnelmaa. Yhtäkään korua en osaa tehdä ilman sitä virtaa, joka tapahtuu minun ja materiaalien välillä. Tuntuu toisaalta hölmöltä puhua tällä tapaa koruista, mutta miksei korujen luominen voisi olla samalla tavalla taidetta kuin esimerkiksi taulujen maalaaminen. En tosiaankaan kuvittele olevani mikään korutaiteilija, mutta suunnittelussa ja valmistuksessa läpikäymäni prosessi muistuttaa mielestäni samanlaista luomistapahtumaa kuin mitä voin kuvitella taiteilijoiden läpikäyvän. Summa summarum, kai se on oltava sitä mitä on ja tyydyttävä siihen. Ehkä sitä pienemmälläkin tuotannolla voi joskus saada tarpeeksi varastoa tehtyä, että voi lähteä markkinoille kaupittelemaan.